Pekka LounatvuoriHelmi-maaliskuun vaihteessa on vuosittain se aika, kun pitää muutama kakku tehdä ja juhlistaa poikien syntymäpäiviä. Poikien syntymäpäivät osuvat niin lähelle, vanhempi maaliskuun alussa ja nuorempi helmikuun lopussa, joten vielä tulee molemmat syntymäpäivät pidettyä yhtäaikaa, eli kahdet kekkerit yhdellä kattauksella. Vanhemmalla pojalla oli toki vielä erikseen kaverisynttärit samalla viikolla joten juhlia sai oikein kunnolla ja minä sain rehkiä oikein olan takaa. Kaverisynttäreitä varten tuli hieman koristeltua oleskelutiloja ja nämä koristeet sopivasti säilyivät yhteissynttäreille asti niin sai niihinkin jotain pientä lisää.
Leluja tuli sitten taas enemmän kuin tarve olisi. Suurin osa oli LEGOja sekä sitten lautapelejä, joille on kyllä aina käyttöä. Eikä sieltä edes tullut sellaista krääsää mitä joskus on tullut. Nyt oli hyviä leluja ja vielä sellaisia että ne ei pojilla heti hajoa kuten jotkut lelut (kovakouraisia leikkejä, eihän nyt toki). Lisäksi oli vielä vaatteitakin mukana. Eli nyt lopuksi ajateltuna tuli ihan hyviä ja käytännöllisiä lahjoja, vaikkakin niitä tulikin aikamoinen kasa. Pojat tykkää niin silloin tykkään minäkin.
Kakkuhan kesteille piti taas tehdä. Perinteisesti taas aloitin kakun suunnittelun (tai oikeastaan tein vain päätöksen) eli mansikoista täyte ja hedelmistä koristelu päälle. Tuttuun tapaan myös tuli tehtyä sienikakkupohja jonka aikoinaan bongasin Kinuskikissan ohjeista. Tällä ohjeella on sitten tehty pohjat jokaiseen valmistamaani täytekakkuun. Tuossa kun perjantai-iltana niitä kakkuja väsäilin niin leipurillakin tulee jano, eli olut ei ole raaka-aine tässä kakkupohjassa, se on leipurille tarkoitettu suun kostuke.
Ilman ongelmia ei tämäkään pohjan tekeminen mennyt. Tai oikeastaan ongelma vaikutti myös täytteen tekemiseen. Kummastelin pohjaa vaahdottaessa, että mikä hemmetti on kun alkoi vatkain oikein kunnolla täristämään ja kolisemaan. Vispilät ylös ja ongelma näkyi, toinen vispilä antoi periksi. Muutama ärräpää ja homma jatkui vain yhdellä vispilällä. Onneksi tästäkin selvittiin.
Täytteenä tosiaan mansikkavaniljatäyte ja kostukkeena kuten aina, maito. Mehusta on aina tullut jotenkin liian makea muiden raaka-aineiden kanssa joten tuo maito on tuntunut parhaimmalta vaihtoehdolta. Täytän ja kostutan kakun aina edellisenä iltana jolloin saa kostua rauhassa jääkaapissa.
Mansikkavaniljatäyte
- 300 g mansikoita / vadelmia
- 100 g vaniljarahkaa
- 2,5 dl kuohukermaa
- 2 rkl vaniljakreemijauhetta
Vatkaa kuohukerma vaaihdoksi ja sekoita vaniljarahka joukkoon. Soseuta marjat. Sekoita marjasose ja vaniljakreemijauhe täytevaahdon joukkoon.
Tyylilleni uskollisesti koristelen kakun hedelmillä ja kermavaahdolla. Pidän siitä että kakku on maukas ja raikas eli hedelmät päällä mielestäni tekevät kakusta raikkaan. Päällä on usein persikkaa (vaikkakin tölkistä), kiiviä, viinirypäleitä ja kirsikoita (nämäkin valitettavasti säilykkeenä).
Kermavaahdon ’parannan’ vaniljakreemijauheella enkä lisää vaahtoon sokeria ollenkaan. Vaniljakreemi makeuttaa sopivasti kermavaahdolla samalla kuin tekee siitä paremmin lämmönkestävän ja sulamattoman.
Sopivana kermavaahdon ja vaniljakreemin suhteena olen pitänyt
- 2 rkl vaniljakreemiä
- 2,5 dl vispikermaa
Tänä vuonna tein myös poikkeuksen ja kokeilin jotain uutta. Pienen vinkin saaneena kokeilin tehdä Oreo-juustokakun. Ideasta toteutukseen ja kaivoin netistä jonkin ohjeen ja päädyin Annin Uunissa -blogista löydettyyn. Pienen alkujännityksen jälkeen totesin ettei tää voi mennä (pahasti) pieleen ja aloin tekemään. Alla olevan kuvan jaettuani muutama epäili että tulossa on sementtiä, noh, ei onneksi.
Koskaan ennen en ollut tehnyt, mutta ihan hyvä siitä tuli. Tai oikeaastaan parempi kuin hyvä, ainakin kommenttien perusteella. Tulee tehtyä kyllä toistekin. Tämänkaltainen koristelu ei oikein ole sen minun juttuni, mutta ihan hyvä siitäkin koristelusta tuli.
