Paluu menneisyyteen, ei kuitenkaan kovin kauaksi, tarkemmin sanottuna vuoden 2018 tammikuun loppuun. Silloin tehtiin kolmen äijän voimin kelkkareissu Ruotsin puolelle. Aiemmin on reissattu eri paikoissa kahden äijän voimin, mutta kyllä tuo yksi äijä lisää tekee reissusta jo ihan erilaisen monella tapaa.

Kahdestaan kun ollaan kaverin kanssa reissattu niin tavat on hitsaantunu sen verran yhteen että kaupassa tietää mitä ostetaan evääksi ja minkä verran, ylimääräistä evästä ei varata. Aamukahvit, paskalla juoksemiset ynnä muut on jotenkin niin tuttuja että ei tarvitse enempää miettiä. Nyt kun kolmas oli mukana niin moni asia muuttui. Evästä otettiin varuuksi kaikenlaista, tietyt aikataulut piti miettiä ja sen sellaista.

Mutta jos jotain huonoa niin sitten hyvääkin. Kolmas antaa uuden kuvakulman kaikkeen tekemiseen. Kelkoilla ajellessa saatiin useampi kuvakulma, erilaisia ideoita ja enemmän sitä yhdessäajelua ja tietenkin enemmän nosto- ja kaivuuapua.

Reissut alkaa aina sillä että kelkkoja huolletaan ja tarkastetaan kaikki tarpeellinen sekä varataan joitain varaosia joukkoon. Tällä kertaa säädettiin vielä kelkkojen TPS-anturit (Throttle Position Sensor, kaasun asentotunnistimet). Tässäkin piti käyttää hieman kikkakakkosia, että saatiin ilman suurempaa purkamista tai erikoislaitteita sensori mitattua ja säädettyä. 5 voltin jännite saatiin jonkin sähkölaitteen muuntajasta, pienet pinnit hitsauslangasta ja sitten ei tarvittukaan enää kuin kunnon yleismittari.

 

Reissuilla on mukana myös tietenkin kameroita useampi kappale, että voidaan asetella niitä eritavoin ja saada erilaisia kuvakulmia. Itseltäni löytyy 3 kpl Sonyn AS30V kameroita jotka ovat ihan riittäviä tähän harrastukseen. Kameran muotoilu on myös mielestäni hyvä koska itse pidän siitä että kamera on kypärän sivussa kiinni joten tuo pitkän malllinen kamera ei ole liikaa tiellä. Sitten yhtenä kamerana on vielä GoPron Hero 5 Session.

 

Reissun keltanokka sai Oulun kohdalla tehdä perinteisen matkaevästilauksen, eli äijästi riippuen 5-7 kpl Euron Juustoja McDonaldsista per naama. Helppoa syötävää autossa kun pitää melkein non-stoppina ajella koko matka tiukan aikataulun vuoksi. Kelkatkin tankattiin samalla pysähdyksellä viereisellä huoltoasemalla, kelkkoja kun ei ole järkevää vetää tankit täynnä koko matkaa (säästö se on pienikin säästö).

 

Puolen yön jälkeen oltiin perillä, olisiko kello ollut jotain 01:00 tai lähellä sitä. Suoraan petiin ja aamulla varhain ylös. Sitten huomattiin, että siivooja oli unohtanut tuoda kahvinkeittimen takaisin siivouksen jälkeen. Piti siis hieman soveltaa, että saatiin aamukahvit keitettyä ennen kuin lähdettiin kelkoilla ajelemaan. Päivänmittaan oli kyllä tuotu kahvinkeitin ja seuraava aamu olikin jo helpompi.

 

Tammikuinen pakkasaamu, mittari näytti aikalailla -15 astetta. Hieman sai ajella reiteillä vauhdilla että pysyi lämpöisenä kunnes päästiin pelipaikoille leikkimään jolloin kyllä riittää lämpöä. Kolmen Polariksen kopla ja kolmen mallisarjan Polarikset. Oma vasemmalla, Janne keskellä ja Joel oikealla.

 

Pelipaikoille kun päästiin niin sitten suunnittelua missä ajetaan ja miten. Kyseisessä paikassa linjojen alla on mukavia kalliota ja korkeuseroja joiden vuoksi pääsee hyvin leikkimään. Alue aika suhteellisen laaja missä ajeltiin ja ‘tauot’ pidettiin aina linjojen alla, koska siihen on pakkaantanut lumi kelkkailijoiden jäljiltä.

 

Joskus myös sattuu ja tapahtuu sellaista mihin ei oltu varauduttu. Ajelin kaverin jäljiltä kalliota vasten tarkoituksena ylhäällä käntää kelkka takaisin tulosuuntaan, mutta muutaman kymmenen sentin linjamuutos oli kohtalokas. Tuuleta kuin voittaja! Varsinkin silloin kuin huomaat ettei mennyt kuin pultti poikki suksen kiinnikkeestä vaikka ensin epäiltiin paljon pahempaa. Voin sanoa että ennen kuin tutkittiin enemmän niin v-käyrä oli hyvin korkea, lensi kypärä, suksi ja kelkkakin jos olisi ollut tarpeeksi voimaa heittää, taisin kuitenkin sen kyljellään ajaa eteenpäin ja antaa mennä omiaan kun hyppäsin pois kyytistä.

Lainattiin sitten toisesta kelkasta suksilenkin pultti. Lainapultti oli 6mm ja tarve oli 10mm joten piti soveltaa ja käyttää jesaria jotta saatiin pultista paksumpi. Sitten rauhallista ajoa leiripaikkaan, sieltä autolla varaosia hakemaan. No, no tottakai pultin oikea koko oli tuumissa jotain mikä oli sitten milleissä 9,7, eikä sellaista sitten löytynyt mistään. Ostettin 8mm pultti ja teipattiin se isommaksi jotta pääsi ajamaan. Kotopuolessa sorvasin reiän 10mm kokoon jotta varaosapultteja olisi sitten helpommin saatavilla sekä tietty edullisemmin (arvatenkin pääsyy).

 

Umpihangessa on tietenkin omat ongelmat, ainakin jos olet matkalla pätkä-mallin kelkalla ja joka oli vielä alitehoinen pienen unohduksen vuoksi (kaasareilta ilmanputsariin tulevat rikastinletkut oli irti). Tätä möhköä sai kiskoa useamminkin irti, mutta eipä se mitään, kuuluu asiaan. Eihän siinä muutakuin kuin nostelmaan, kaivamaan, ja kaikkea muuta apua tarjoamaan millä kelkka saadaan takaisin hangelle.

 

Tämä möhkö vain kaivoi itsensä syvemmälle. Keula pysyi melkein hangella, mutta matto ei millään saanut nostettua perää ylös, kaivoi vain eteenpäin koko ajan.

 

Pitkätelaisilla (nykyään taitavat olla puolipitkiä) oli helppo mennä avuksi. Voi pysähtyä mihin tahansa, hieman kaasua ja heiluttelua niin noustaan hangelle takaisin. Toista se on tuolla pätkällä vaikka matossakin on kohtalaisesti lapulla korkeutta (38mm).

 

Toisaalta sillä pitkätelaisellakin voi jäädä kiinni pelkässä ojan ja tien ylityksessä, varsinkin jos jää autoa odottamaan ja kerkeää ajamaan sukset yli. Sitten ollaan mahasta kiinni eikä kelkka saa painetta tarpeeksi matolle ja lopulta kun saa niin kaivaa vain lumet pois ja matto luistaa jäistä maata vasten. Turhauttavaa, mutta taas opetuksen arvoista: enää ei mennä vallille noin odottelemaan.

 

Jäin toki myös omallani kiinni ojanpohjalle. Ajattelin tuosta nopsasti ajelle yli, pohjalla talla pohjaan ja keula pystyssä toiselle puolelle. Noo ei ihan mennyt niin kuin suunnittelin. Lumi ei ollut tarttunut jäähän kiinni ja matto otti vain tyhjää koko ajan. Ei muutakuin kaivamaan vastapenkkaa pienemmäksi ja nostella kelkkaa sivummalle ja ladata lunta alle. Kyllä se sieltä sitten lopulta nousi. Hommaa myös vaikeutti se että jää oli sulee reunoilta, ei kovin paljoa viittinyt rymytä, olis saanut muuten kelkka jäädä sinne upoksiin.

 

Auringonlasku oli todella hieno laakealla maastolla. Hieman tuo tietty häiritsi ajamiseen, mutta vain vähän. Ajot aloitettiin kuitenkin aamusta ja lopeteltiin hyvään aikaan alkuillasta ennen pimeää. Illat oli täynnä tunnelmaa leiripaikassa, koski höyryää ja pakkanen puree.

 

Parin päivän rääsäämisen jälkeen koitti taas kotiinpaluun aika. Tämä on aina yhtä ikävää kun pitää pakata, poistua mahtavilta tienoilta ja lopettaa ajaminen. Tuo lumitilanne on tuolla kuitenkin ihan eri vaikka kotopuolessakin oli lunta paljon.

 

Tämä kirjoitus tuli tehtyä sen vuoksi kun nyt on taas aika suunnitella alkuvuoden kelkkareissuja. Ensimmäinen toivottavasti jo tammikuussa. Toivotaan että ensi vuonna päästään useampaan kertaan reissaamaan (viime vuonna oli hieman teknisiä ongelmia päästä perille).

Facebook
Twitter
Instagram
Google+
https://lounatvuori.com/2018/08/31/throwback-2018-tammikuu/