Olipa kerran autonhakureissu ja tosiaan hyvin mielenkiintoinen sellainen. Reissun jälkeen lupasin etten enää aja Oulun ja Haaparannan väliä yhdelläkään BMW:llä (saatan luistaa kyllä tästä lupauksesta), avataan tätä lupausta hieman myöhemmin tekstissä lisää.

Piti tosiaan lähteä hakemaan siskon miehen (Timpan) auto Oulusta tai se oli oikeastaan Pyhännällä, Timpan vanhempien luona, mutta kyyditysten ja muiden vuoksi kiersin Oulun kautta ja olin siskolla (Sannalla) ja Timpalla yötä. Reissu alkoi perjantaina töiden jälkeen Seinäjoelta junalla kohti Oulua ja olin vielä intoa täynnä tässä kohtaa. VR kuljetti melkein ajallaan perille, juna oli Seinäjoella jo 28 minuuttia myöhässä ja Oulussa oli perillä loppujen lopuksi 25 minuuttia myöhässä. Mutta Seinäjoelta Ouluun meni siinä ajassa kuin piti, eli toisaalta ihan ajallaan.

 

Asemalta Timpan kyytiin ja Prisman kautta hakemaan vielä grillattavaa. Grilliin meni sitten sieniä ja kassleria ja lisäksi pari herkkupalaa, joita en ennemmin ole tainnut maistaakaan eli kaurista, kaveriksi vielä salaattia. Kauris oli aivan saakelin hyvää ja mehevää, harmi vain kun tuota ei ole kovin hyvin saatavilla.

 

Lauanantaiaamusta oli sitten tarkoitus tehdä Sannan kanssa pikavisiitti Haaparannassa, kun Oulusta ajaa sen verran nopeasti siellä käymään. Sannan ja Timpan BMW:llä (F11 520D, eri jota lähdin hakemaan) lähdettiin sitten käymään ja matka meni hyvin Haaparantaan asti. Autosta oli kuulunut kylmänä aina hieman vinkumista joka tuli kuulemma moniurahihnasta ja auton lämmetessä sitten katoaa, tätä en sitten enempää huomioinut.

 

Haaparannassa ne ongelmat sitten alkoivat ja päivä synkkeni, ainakin jonkin verran. Ikean parkkipaikalle pysähtyessä autosta kuului sellainen metallinen, kuin rohiseva kierto pari kertaa voimistuen ja sitten se katosi. Auto seis, ovi auki ja aaaaahhh mikä makea tuoksu konehuoneesta tulikaan kun jäähdytysneste tuoksui. Tässä vaiheessa näytti siltä että jokin jäähdytysjärjestelmän letku on pettänyt tai liitos vuotaa, koska nestettä tuli kuitenkin suhteellisen vähän. Noh, käytiin Ikeassa ja ajateltiin Sannan kanssa sen jälkeen tarkistaa tilanne.

 

Ei ollut tilanne pahentunut paljoakaan Ikean ostoreissun aikana, hieman oli lisää vuotanut mutta ei mitään älyttömiä, eikä autokaan ilmoittanut jäähdytysnesteen vajauksesta. Päätettiin kuitenkin lisätä vettä ja pyörähtää parissa muussakin liikkeessä nopeasti siinä Ikean lähellä. Viimeiseen paikkaan pysähtyessä ajoin parkkiruudusta ohi ja peruutin ruutuun, jäi vain hieno vesivana josta pystyi helposti näkemään miten auto on siihen ajettu. Timpan kanssa soittelin ja siinä kun raavittiin päitä (minä Haaparannassa ja hän Oulussa), päätettiin sitten että auto on ainakin saatava Suomen puolelle että vakuutusyhtiön kautta voi koittaa saada hinauksen Ouluun. Lisättiin vettä autoon ja ripeällä ajamisella Tornion Motonetin pihaan. Tässä kohtaa ei ongelmia ilmennyt tai auto ei niistä ainakaan ilmoittanut. Mutta mutta, kaikki vesi kuitenkin sitten valui ulos eikä ne enää pysynyt sisällä.

Timppa soitteli sitten vakuutusyhtiöön ja koitti selvitellä tilannetta. Kyseisen vakuutusyhtiön, POP vakuutus, hinauspalveluun ettei sitten kuulunutkaan kuin hinaus lähimmälle korjaamolla ja matkustajat saa keksiä itse kyydin omakustanteisesti. No perkele, Sanna sanoi ja vakuutusyhtiö menee vaihtoon. Vakuutusyhtiö ei edes halunnut neuvotella muista vaihtoehdoista koska heidän käytäntönsä on sellainen. Oma vakuutusyhtiöni sentäs antoi neuvotella sopivan ratkaisun, auton jättäessä tien päälle teknisen vian vuoksi.

Ja tässä se pieni selvennys alun lupaukseen olla ajamatta Oulu-Haaparanta väliä BMW:llä. Oma autosta (BMW 530xD 2006) laturi sanoin yhteistyön irti huhtikuussa Simon jälkeen, kun oltiin menossa moottorikelkkailemaan Ruotsiin. Tässä tapauksessa vakuutusyhtiöni, Lähitapiola, aluksi kertoi, että auto hinataan Kemiin lähimmälle korjaamolle ja saamme joko yöpymiset, sijaisauton tai 400 euron kulukorvauskaton jolla menemme minne menemme. Tästä aloin kuitenkin neuvottelemaan ja saatiin sitten sovittua hinaus Ouluun siskon luokse ja sieltä saatiin sitten myös varaosa ja vaihdettiin laturi parkkipaikalla. Eli vakuutusyhtiöissäkin on isoja eroja. Mutta takaisin alkuperäiseen juttuun.

Koska vakuutusyhtiön hinauksesta kilometrin päähän suljetulle korjaamolle ei meitä paljon auttanut niin itse tutkimaan eli konepelti ylös ja tutkailemaan asiaan enemmän. Pienen tutkailun jälkeen näytti, että vesipumpun laakerihan sieltä on nähtävästi mennyt koska vuotaa vesipumpun akselin juuresta. No okei, minä pystyn sen tuossa parkkipaikalla vaihtamaan, tarvittavat työkalut voi ostaa Motonetistä (10mm ja 16mm lenkkiavain) ja vesipumppu löytyy varmaan jostain varaosaliikkeestä läheltä. Eipä sitten kuitenkaan onnistunut kuin Strömsössä, vesipumppua ei sitten mistään. Soittokierros kaikkialle Tornioon, Keminmaalle, Kemiin ja Timppa soitteli vielä Oulussa kaikki läpi, eikä mistään vesipumppua. Tässä kohtaa selvisi ettei vesipumppua sitten vaihdetakaan, mutta auto täytyy saada johonkin toisaalle. Tästä siirron kannattavuudesta mainitsi myös yksi paikkakuntalainen mies joka pysähtyi juttelmaan reiluksi puoleksi tunniksi kaikenlaisesta, autoista ynnä muusta. Sivussa oleva Motonetin parkkipaikka kun jää tyhjäksi muista autoista niin yöllä olisi auto ollut entinen.

Selviteltiin paikka jonne auto voitaisiin viedä turvalliseen paikkaan odottelemaan, että Timppa saa vesipumpun tilattua ja ehtii sen käydä vaihtamassa. Sannan kaverin kototalo oli sitten noin 15km päässä Tornion ja Keminmaan rajalla. Päätettiin sinne yrittää päästä. Haettiin viereisestä Prismasta 20 litraa vettä ja ajettiin aina 5 kilsaa kerrallaan, pysähdys ja nopea täyttö vedellä ja taas 5 kilsaa. Ilman ongelmia päästiin perille ja auto pihaan parkkiin. Siskon mies tuli sitten ‘pelastamaan’ meidät Chemlinen tuurinvaihtoautolla, oikealla sotaratsulla, 2 litrainen vapaastihengittävä bensakone joka oli rullanut jo 350tkm.

 

Päästiin takaisin Ouluun josta lähdettiin sitten Timpan kanssa samantien ajamaan Pyhännälle sitä BMW:tä hakemaan minkä takia olin reissuun lähtenyt. Päästiin pelipaikalle ja koitettiin käynnistää auto. Naks naks! Ei mitään, startti vain naksui, virtaa oli mutta ei riittävästä, ei nähtävästi vaikka akku oli ollut ylläpitolaturissa viimeisen viikon. Noh, apuvirralla käyntiin ja ongelma ratkesi. SMG-vaihteisto (sähköinen manuaalilaatikko joka toimii hieman kuin automaatti, ei kytkintä) ei toiminut kunnolla, kierroksia piti nostaa eikä meinannut siirtää vaihdetta silmään, hieman parani kuin autoa vain käytti enemmän. Lähdettiin sitten tankkaamaan auto ennen kuin jatkan matkaa yksin kohti Ilmajokea ja kotiani jossa autoa hieman huollan ja laitan sen jälkeen myyntiin. Ennen huoltoasemaa auto kuitenkin sammui P-pysäkille kun painoi jarrua, eikä sitten millään käyntiin, kuului taas vain naks naks. PRKL!

 

Selvisi sitten aika nopeasti, että akku taitaa olla entinen eikä se ota varausta vastaan. Vanha Vartalainen oli antanut periksi. Timppa soitti paikalliselle kaverilleen joka tuli sitten paikalle uudehkon akun kanssa ja se vaihdettiin autoon. Taas auto käynnistyi kuin palmun alta ja kaikki pelasi normaalisti.

 

Loppumatka sujui ongelmitta kauniissa aurinkoisessa illassa. Hieman vain ylisuuret renkaat jotka siirron ajaksi laitettiin, aiheuttivat päänvaivaa ja pientä pelkoa perille pääsemisestä. Renkaat ottivat edessä kiinni kaariin kääntyessä sekä pienissä töyssyissä. Onneksi renkaat kuitenkin kestivät ja pääsin perille, vaikkakin noin 7 tuntia aikataulusta jäljessä. Tarkoitus oli olla Ilmajoella noin klo 18:00 maissa, mutta olinkin perillä vasta 01:00.

 

Olipahan reissu, mutta tulipahan tehtyä. Ongelmista ja vastainkäymisistä huolimatta mahtava reissu. Monella vastustaa elämä paljon enemmän joten ei tätä kannata murehtia päivää enempää, ei maailma tähän kaadu, tästä tuli vaan taas hyviä muistoja ja jollekin Audi-kauppiaalle kettuilemisen aihetta BMW:stä. Seuraava projektihan on sitten pikkaisin fiksailla tätä haettua autoa ja laitella myyntiin, siitä varmaan juttua myöhemmin.

 

Facebook
Twitter
Instagram
Google+
https://lounatvuori.com/2018/07/03/olipa-kerran-autonhakureissu/